Koryu:n opettamisesta/opiskelusta

Viime aikoina olen lukenut ja kuullut useita mielipiteitä siitä, voiko koryu:ta opiskella lännessä. Kysymys on hyvin mielenkiintoinen ja herättää paljon erilaisia mielipiteitä. Omasta mielestäni koryu kouluja voi helposti harjoitella lännessä, edellyttäen, että opettajasi tai sinä käytte aktiivisesti Japanissa, sekä opetatte opettaessanne vain koulukuntaa johon kuulutte, kaikkia osa-alueita käyttäytymistä myöten. Tietysti on myös tärkeää, että lajin opettajat käyvät Suomessa, ja että oppilaat käyvät heidän leireillä. Niiden jotka opettavat koryu lajeja pitäisi ehdottomasti käydä Japanissa useammin kuin kerran. Tämä saattaa tietysti olla tapauskohtaisesti joskus hankalaa. Silloin kannattaisi miettiä onko itse sopiva henkilö vetämään koryu-lajia. Niiden, jotka ovat asuneet Japanissa vaihto-oppilasvuoden tai muuttaneet maahan, kuulee monesti selittävän, ettei koryu:ta voi ymmärtää jos ei asu Japanissa. Osaltaan tämä pitää paikkansa, mutta usein Japanissa asuvat henkilöt ovat hyvin kiireisiä eivätkä pääse harjoituksiin usein, ehkäpä kerran tai kaksi viikossa. Vierailijat kuitenkin saavat usein 5-7 tuntia opetusta päivässä viikon tai kahden ajan lyhyillä matkoillaan. Toisaalta taas Japanissa asuvat oppivat kielen, sekä jotkut heistä perehtyvät kulttuuriin todella tarkasti. Tunnen joitakin "länkkäreitä", jotka osaavat japanin kielen kohteliaat muodot ja käytöstavat paremmin kuin useimmat japanilaiset. On kuitenkin hyvä muistaa, että me emme koskaan voi muuttua japanilaisiksi. Olisikin paljon mukavampaa, jos molemmat harjoittelijatyypit, siis asujat että vierailijat, oppisivat arvostamaan toisiaan ja toistensa uhrauksia lajin eteen ainaisen kiistelyn sijaan. Valitettavan monissa koulukunnissa ollaan myös hieman rasistisia valkonaamoja kohtaan. Yleensä tämä näkyy arvojen myöntämisen nopeudessa. Japanilaiset oppilaat saavat arvonsa huomattavasti nopeammin kuin länsimaalaiset harjoittelijat. Joissakin kouluissa korkeimpia arvoja ei länsimaalainen voi saada lainkaan. Onneksi näin ei ole kuitenkaan kaikissa kouluissa.

Japanissa harjoittelu on tärkeää myös siksi, että japanilaiset koulukunnan jäsenet (muutkin kuin pääopettaja) tuntevat ja hyväksyvät sinut. Vähän aikaa sitten, eräs japanilainen sempai ja ystäväni sanoi, että jos hän haluaisi opetella saksalaista käsityötä, olisi omituista, jos hän ei kävisi saksassa opiskelemassa sitä.

Jokainen koryu-koulu on oma yksilönsä, eikä niillä ole usein muuta yhteistä toisen koulukunnan kanssa kuin aseiden nimet. Käytös tavat, tekniikat ja koulujen strategia eroavat lähes poikkeuksetta toisistaan.
Puhumattakaan siitä kuinka paljon ne eroavat nykyaikaisista budo-lajeista tai kamppailu-urheilusta. On muistettava, että koryu-koulut ovat osa Japanin historiaa ja kulttuuria. Siksi niihin kuuluu, ja tulee kuulua, muutakin kuin vain tekniikoita. Koryu-koulut eivät ikinä tule kiinnostamaan kuin kourallista ihmisiä. Syitä on monia ja vähäisempänä ei ole: " Mihin niitä tarvitaan nykyaikana?". Pidänkin turhana liiallista mainostamista koryu-koulujen suhteen. Todelliset oppilaat löytävät tiensä Dojolle aikanaan.

Myös lajimainokset jotka lupaavat, että laji sopii kaikille ja kaikkeen, ovat sangen naurettavia ja kertovat jotain vetäjien ymmärtämättömyydestä, olipa kyseessä sitten koryu tai mikä tahansa kamppailulaji. Hieman liioiteltuna: mitä tällaisen mainoksen tekijä sanoo, kun kurssille tulee kaveri, joka on kuuromykkä ja rullatuolissa? Muutama vuosi sitten seurasin Taido- näytöstä, jossa kuuluttaja sanoi lajinsa sopivan kaikille. Vieressäni seisova noin 130- 140 kiloa painava kaveri tuumasi hymyssä suin, että vihdoinkin löytyi sellainen laji, että hänkin varmasti pian tekee voltteja ja kärrynpyöriä?

Yhtä seikkaa pitäisin kuitenkin muita tärkeämpänä: kun koryu koulua opetetaan, opetetaan vain kyseistä koulua! Yleensä kokeneenpien opettajien kohdalla tätä ongelmaa ei olekaan, mutta kun vähemmän aikaa harjoitelleet "sempait" vetävät treenejä, heillä on taipumus yrittää peitellä epävarmaa tekniikkaansa, tai vastaavasti yrittää näyttää mitä kaikkea minä osaan, opettamalla myös koulukuntaan kuulumattomia tekniikoita. Osa voi tietysti tehdä näin myös vaihtelun vuoksi. Meidän tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että oppilaat ovat liittyneet dojoon kuitenkin juuri kyseessä olevan koulukunnan vuoksi, eivät siksi että oppisivat jotain nykyaikaista itsepuolustusta tai mattopainia. Toisaalta, aloittelijahan ei tiedä mitkä harjoitteet tai tekniikat kuuluvat koulukuntaan, ja näin riski että koulukuntaan alkaa tulla pysyviä salikohtaisia muutoksia kasvaa. Kertakin vääränlaista opetusta saattaa vaikuttaa siihen jatkavatko aloittelevat oppilaat dojolla. Tiedän tapauksen jossa alle 60 kiloa painava tyttö halusi harjoitella koryu-koulua, mutta lopetti sen, kun joutui jatkuvasti eräällä dojolla ottamaan matto - randoria "isojen poikien" kanssa. Varmasti tällainen harjoitus voi myös tietyllä tapaa kasvattaa ja opettaa muita asioita, mutta kyseinen harjoitus ei kuulu kyseiseen koulukuntaan. Jos oppilas on valinnut koulun nimenomaan koulukunnan opetuksien takia, on todella sääli, ettei hän saa mitä tilaa. Kyllä se ottaa pattiin jos menee ravintolaan, tilaa 300 gramman pihvin ja saakin herne-maissi-paprikan kylmänä. Tai jos haluat harjoitella Brasilian jiujitsua ja sinulle opetetaankin Ki-aikidoa, tai toisinpäin. Sanoisinkin tässä kaikille koryu koulujen opettajille ja apuohjaajille, että opettakaa vain koulukuntaanne kuuluvia asioita. Kukaan Suomessa ei ole niin pätevä, että voisi tuoda lajiinsa omia näkemyksiään (aika harva muuten Japanissakaan, käytännössä pitäisi olla soke tai pääopettaja). Kaikissa oman koulun tekniikoissa riittää varmasti parannettavaa, ihan jokaisella. Jos haluaa harjoitella monipuolisemmin tai muita lajeja, niin kannattaa sitten harjoitella muita lajeja, eikä miksata muiden oppeja omaan koryu koulun oppeihin. Tärkeää siis on, olla sekoittamatta asioita ja oppeja keskenään. Erityisesti koryu koulujen kohdalla, koska välitämme historiaa eteenpäin.

Jotkut koulut kieltävät muiden koulujen harjoittelun kokonaan. Useammissa kouluissa muiden lajien harjoitteluun tarvitsee opettajan luvan. Yleensä Gendai budo tai kampailu-urheilu eivät ole ongelma, sen sijaan toinen koryu saattaa olla hankalampaa. Itse monia lajeja harjoitelleena sanoisin, että se on helppoa, kunhan yhden lajin pohja on riittävä, lajit ovat tarpeeksi erilaisia, ja että opettajasi hyväksyvät valintasi. Kannattaa muistaa, että luvan myöntäminen on/tai saattaa olla tapauskohtaista. Toinen voi saada luvan, ja häntä saatetaan jopa ajaa laajempaan harjoitteluun, kun taas toiselle ei lupaa anneta tai suositella useampaa lajia. Ikävintä omasta mielestäni on kateus, joka puretaan paskanpuhumisella. Kannattaa muistaa, että jotkut ihmiset puhuvat sujuvasti 4- 6 kieltä ilman mitään ongelmia. Jos sinulla ei ole aikaa tai halua kuin niukasti yhteen lajiin, älä katkeroidu niille joilla aikaa ja halua on. Pointti on erityisesti siinä, ettei lajeja sekoiteta, pisaraakaan.

T: K.Koskinen