Ollakko koryu vai eik� olla?

Eli mitk� ovat aidon ja v��r�n koryu koulukunnan tunnusmerkit, sek� muutamia yksinkertaisia tapoja erottaa aidot ja v��r�t koryu koulukunnat toisistaan.

Nykyaikana mit��n ei saisi sanoa suoraan ja kaikille pit�isi antaa mahdollisuus. Rehelliset ja suoraan puhuvat leimataan usein ilkeiksi ja pikkusieluisiksi paskiaisiksi, ainakin nettisenseiden mielest�. Joka tapauksessa n�en l�hes pakkona kirjoittaa t�m� artikkeli. Se on tarkoitettu niille, jotka oikeasti haluavat jonain
p�iv�n� harjoitella oikeaa katkeamatonta vanhaa japanilaista perinnett�. Haluan, ett� heid�n tiens� ei olisi niin vaikea ja turhauttava kuin monella nykyisell� koryu harjoittelijalla on ollut. Muutama totuus:

1. Se, ett� laji tai opettaja on japanilainen, ei tee lajista vanhaa perinnekoulua, vaikka kyseinen guru (soke, sensei yms) niin v�itt�isi. My�s kirjat ovat vain ihmisten kirjoittamia ja usein kirjoittajilla voi olla oma lehm� ojassa, eli on tarve todistaa oman lajin aitous.

2. Koryu koulun pit�� olla syntynyt/kehittynyt ennen Meiji – kautta (1867 - 1912), jotta japanilainen asiantuntija lukisi koulun koryu kouluksi. On turha v�itt�� tai luulla, ett� nykyaikana l�ytyisi yht�kki� vanha koulu, joka olisi ollut kenties satoja vuosia salainen koulukunta yms, josta ei l�ytyisi mit��n historiallista kirjallista merkint��.

3. Japanissakin on paljon opettajia, jotka ovat perustaneet omia kouluja tai elvytt�neet koulukunnan, joka oli jo kuollut ja kuopattu. Riitoja on syntynyt my�s silloin, kun koulukunta on vaihtanut p��opettajaa ja kaikki eiv�t ole iloisia, koska he eiv�t p��sseetk��n toivomaansa asemaan. Voidaan keksi� mit� hienompia historian tarinoita, jotta saataisiin jonkilaista uskottavuutta omille opetuksille. Omasta mielest�ni ei ole mit��n pahaa siin�, jos joku perustaa oman miekkakoulunsa, mutta silloin, kun aletaan keksim��n historiaa nykyaikana
keksityille tekniikoille yms menn��n selke�sti moraalisen riman alta.

4. Yksi melko helppo tapa tunnistaa, hmm.. no sanotaanko, erikoisia ”mestareita” on se, ett� herroilla on j��t�v�n korkeita arvoja useista lajeista. Kyll� ihminen voi el�m�ns� aikana sahata ja h�yl�t� vaikka mit� (omaa kokemusta on t�st�kin), mutta itse pit�isin yli kahden tyylin soke titteli� jo hieman ep�ilytt�v�n�. Yht� lailla pid�n eritt�in ep�ilytt�v�n� mestaria, jolla on useampia 10.danin arvoja. Soke arvo ei muuten tarkoita ”suurmestaria” tai ”perustajaa” vaan perinteen p��miest�. Perustajaa kutsutaan yleens� ”ryuso”, ”kaiso”, ”biso” ja modernimmalla ”soshi-sha” nimityksill� (nykyaikana esim yritysmaailmassa Sosetsu-sha). Perustajan
seuraajaa kutsutaan soke:ksi.

Luin juuri er��st� ruotsalaisesta  mestarista, joka oli saanut 10.danin, soke arvon ja luvan perustaa oma tyylisuunta samaan aikaan. K�yt�nn�ss�  kyseinen tapaus ei olisi mahdollinen oikeassa koryu koulukunnassa. Jos jonkun koulun soke antaisi soke tittelin jolle kulle, niin t�m� joku siis vastaisi kyseisest� koulukunnasta ja perinteen elossa s�ilymisest� tulevaisuudessa, eik� suinkaan perustaisi tai edes kuvittelisi perustavansa omaa koulukuntaa. Soke ei voi antaa kuin yhden soke arvon. Sen sijaan h�n voi antaa useampia menkyo tai menkyo kaiden arvoja (nimitykset vaihtelevat koulukunnittain). Menkyo kaiden taas voisi perustaa oman
koulukunnan. Yksi ylivoimaisesti ik�vimmist� tapauksista on er�s japanilainen ”sensei”, joka on tietysti usean koulukunnan ”soke”. Ik�v�n tapauksesta tekee ennen kaikkea se, ett� kyseinen herra vain v�itt�� olevansa usean koulun soke. Osa kouluista on oikeasti edelleen elossa ja voimissaan. Kouluissa on my�s oikeat soket, jotka ovat ne todelliset perinteen perij�t. T�m� huijari esiintyy l�nness� eritt�in arvostettuna ”samurai suvun” j�senen� yms. V�lill� h�n on ollut ”salainen oppilas” ja kaikkiin h�nen soke arvoihinsa  liittyy omituisia tapahtumia.

5. Japanissa on pitk�t perinteet koulukuntien s�ilytt�misess�. Kaikissa tuntemissani vanhoissa koulukunnissa on k�yt�ss� niin sanotut makimono rullat tai densho vihkot. N�m� muistiot ja todistukset, jotka sis�lt�v�t p��opettajan
k�sinkirjoittamat koulukunnan opit, eiv�t ole uusi keksint�. Jos koulukunta v�itt�� olevansa useita satoja vuosia vanha, mutta koulunnasta ei kuitenkaan l�ydy ainoatakaan vanhaa kirjallista materiaalia, on kysymyksess� suurella todenn�k�isyydell� jonkinasteinen kupru. Kuten er�s yst�v� ja sempai t�t� minulle kerran selitti: Vanhaan aikaan koulukunnat olivat p��asiassa vain tiettyjen l��nien tai alueiden (joissain tapauksissa klaanien) omia kouluja, joten tietylt� alueelta l�ytyy yh� varmasti kirjallista materiaalia niist� koulukunnista, joita alueella harjoiteltiin. H�n itse tutkii makimonoja ja on ainoa l�nsimaalainen, jonka min�
tunnen, joka my�s pystyy lukemaan niit� lonkalta. Tutkimusty�ns� aikana h�n on tutkinut oman arvionsamukaan noin 2500 makimonoa. Oman koulunsa rullia noin
400. Jotkut l�nsimaalaiset uskovat, ett� makimonot sis�lt�v�t vain katojen nimi�. T�m� ei suinkaan pid� paikkaansa. Erehdyst� voi aiheuttaa nimenomaan rullat, joita on tehty vahvistamaan oppilaiden uskoa koulun historialliseen taustaan. Omistan esimerkiksi kopion Muso Jikiden Eishin ryu iaido rullasta. Siin� ei todellakaan lue muuta kuin tekniikoiden nimet. Omistan my�s Oshima ryu sojutsu,
shihan – menkyo rullan vuodelta 1814 (40 euroa japanilaisesta antiikkikaupasta, jonka omistaja ei pystynyt lukemaan edes koulukunnan nime� rullasta). T�ss� rullassa tekniikat kuvataan jo niin yksityiskohtaisesti, ett� taitavalla keih��n k�ytt�j�ll� olisi periaatteessa mahdollista elvytt�� t�m�n kadonneen koulukunnan katoja ainakin ”sinnep�in” periaatteella. Eih�n siit� varmasti juuri sellaista tulisi kuin on joskus ollut, mutta varmasti tarpeeksi uskottavaa osalle japanilaisista ja 90% l�nsimaalaisista budokoista (my�s akateemisille sellaisista). Jos vied��n t�t� ajatusta hieman pidemm�lle: Oletetaan, ett� olisin japanilainen pitk��n
budolajeja harjoitellut kohtuullisen taitava henkil�. En kuitenkaan koskaan olisi p��ssyt top 1. asemaan miss��n lajissani. Pettyneen� itseeni ja varsinkin opettajiini, l�yt�isin antiikkikaupasta jonkin kadonneen koulukunnan p��st�todistuksen tai jopa p��miehen rullan . K��nt�isin rullan, kopioisin sen k�sin kirjoittamalla ja lis�isin loppuun vain sen kuka on antanut t�m�n rullan minulle ja loppuun tietysti oma nimi ja p�iv�ys. Sen suurempi ty� ei olisi v��rent�� joitain vanhan koulun papereita. Oman sukupolveni harjoittelijat eiv�t ehk� uskoisi tai ainakin saattaisivat ep�ill� jotain vilunkia, mutta yhden sukupolven j�lkeen asia olisi jo huomattavasti uskottavampaa. Tietysti omistan my�s muutaman harjoittelemani koulukunnan rullan ja yhden vihkosen, mutta n�ihin sis�ltyy
vaitiolovelvollisuus, joten ei niist� sen enemp��. Jotkut oikeatkin koryut, ovat ottaneet vanhojen arvojen lis�ksi tai rinnalle k�ytt��n dan ja kyu arvot. Dan ja kyu
arvothan otti ensimm�isen� k�ytt��n judon Jigoro Kano. Ne eiv�t siis kuulu oikeasti koryu perinteisiin, mutta jotkut koulut k�ytt�v�t niit� syyst�, jota min� en keksi, mutta saahan niill� ainakin pidennetty� oppilasaikaa ja ker�tty� rahaa yms. Toisaalta olen henkil�kohtaisesti n�hnyt paljon l�nsimaalaisia, joille en ainakaan itse haluaisi perinteist� rullaa tai vihkoa antaa. Ehk�p� joillakin japanilaisilla
opettajilla on samanlainen kuva asiasta.

Siin�p� joitain. Lopuksi yksi melko hyv� tae on my�s Nihon Kobudo Kyokain j�senyys, mutta nyky��n sek��n ei tarkoita 100% totuutta. Liiton sis�ll� kuohuu ja aika n�ytt�� selvi�v�tk� ongelmat vaiko eiv�t.

Ja niille joita �rsytt��: Treenatkaa ihan mit� vain haluatte, mutta muistakaa kuitenkin, ett� on aitoja koryu kouluja ja on nykyaikana keksittyj� koryu kouluja, joita ei pit�isi kutsua koryuksi vaan joksikin muuksi. Se ei tee nykylajeista huonompia, jos tunnustetaan etteiv�t ne ole vanhoja. Se tekee vain lajin
perustajasta tai opettajasta rehellisen.

Jos min� myyn vuonna 1970 tehty� japanilaista katanaa vanhana Muromachi kauden samurai miekkana, niin enk� min� olisi silloin huijari? Syyllistyisin v�hint��nkin petokseen, jos onnistuisin kaupassa, vaikka miekka olisi oikea k�sintehty hyv� katana. Miksi huijaaminen on hyv�ksytymp�� lajien kuin esineiden kohdalla?
Esineen ik� on tietysti usein helpompi todistaa, mutta aina sek��n ei pid� paikkaansa.

Kai Koskinen